Suomalaiset ovat tunnetusti innokasta insinöörikansaa, jonka tekninen osaaminen on tunnettua ja haluttua melkein joka alalla, mutta mikä on tilanne avaruusteknologian kanssa? Suomella ei ole kattavaa avarauusohjelmaa, joskin suomalaiset teknologiatahot ja valtio ovat keskittyneet kehittämään miehittämättömiä avaruuslentoja, kuten sateliitteja ja avaruusluotaimia. 

Suomen avaruusteknologian kehitys alkoi kunnolla 1980-luvulla 

Ensimmäiset avaruuteen suunnatut puheet pidettiin jo vuonna 1925, jolloin tähtitieteellisen seuran, Ursan, tiloissa kuultiin Gustaf Järnefeltin esitelmä avaruuteen suunnatuista raketeista. Järnefelt kirjoitti 15 vuotta myöhemmin vielä kattavan artikkelin tähtitieteellisen seuran julkaisemaan kirjaan, jossa hän käsitteli erityisesti kuuhun suuntautuvaa matkailua. 

1960-lukua lähestyessä Suomi aloitti kattavamman avaruusteknologian tutkimuksen, joka keskittyi erityisesti satelliittien lentojen seurantaan. 1970-luvulle päästessä avaruusteknologiaa kehitettiin ympäri maailmaa jo vilkkaasti, joskin sitä pidettiin Suomessa varsinkin ohjusten kehittämisenä. Utsjoelle rakennettiin vuonna 1968 kuitenkin ensimmäinen neljästä Saksan Azur-satelliitin vastaanottoasemista, joka palveli myöhemmin vielä Aeros A- ja Aeros B-satelliitteja.

Samoihin aikoihin Tampereen teknillisessä korkeakoulussa heräteltiin henkiin ensimmäistä avaruusteknologian laboratoriota ja luotiin radioteleskooppi Metsähovin radiotutkimus. TKK:n tiloissa pidettiin ensimmäiset avaruustekniikan luennot ja aloitettiin esimerkiksi satelliittilaserin kehitys, joskin kehitys ei ollut riittävää Suomen liittymiseksi Länsi-Euroopan avaruustoimintaan. 

Tästä huolimatta 1980-luvulla Suomi sai houkuttelevan tarjouksen silloiselta Neuvostoliitolta osallistua heidän avaruusohjelmaansa ja lähettää yhden henkilön kosmonautti -koulutukseen. Sopimus tehtiin Ruotsin välityksellä, ja Ruotsi oli projektien johtaja. Suomi otti osaa esimerkiksi Mars-luotaimien kehitykseen, ja sai vihdoin hyväksytysti jätettyä hakemuksensa Euroopan avaruusjärjestöön, jonka liitännäisjäsensopimus allekirjoitettiin vuonna 1986.  

Teknologian tutkimuskeskus sekä Oulun yliopisto kouluttivat seminaareilla suomalaisia insinöörejä ja tutkijoita avaruustekniikasta aina 1995 asti, ja Suomi liittyi täysjäsenenä Euroopan avaruusjärjestöön. 

Suomalainen osaaminen tämän päivän avaruusteknologiassa

Suomalaisinsinöörien ja avaruusteknologian taitaijien kädentöitä on voitu nähdä jo yli 50 eri projektissa, jotka kattavat noin 60 avaruusalusta. Täysin suomalaista kokonaista satelliittia ei ole kuitenkaan vielä valmistettu, joskin 1990-luvun alussa oltiin lähellä saada valmiiksi HUTSAT-mikrosatelliittiin prototyyppi. Aalto-yliopisto kuitenkin muutti suunnan vuonna 2010  aloittamalla Aalto-1 -nanosatelliitin kehityksen, ja se laukaistiin seitsemän vuotta myöhemmin. 

Tänä päivänä suomalaisia avaruusteknologian yrityksiä on yli 80, mutta Suomen valtit ovat teknologian sijaan osaamisessa, koska avaruusala vaatii vaikeasti saatavaa, massiivisen suurta rahoitusta. Huippukoulutetut insinöörit ja tutkijat pystyvät vastaamaan alan kysyntään laadulla ei määrällä. Nykyään voidaan myös rentoutua opintojen ohella vaikka veikkaamalla lempiurheilulajia, parhaat vetovinkit ovat löydettävissä Urheilu.com sivustolta. 

Uusinta avaruustekniikkaa on esitellyt espoolainen start-up yritys Iceye, jonka perusta on niin ikään Aalto-yliopistossa. Kyseessä on Suomen ensimmäinen kaupallinen, erityisesti satelliitteihin erikoistunut yritys. Se on lähettänyt jo kolme prototyyppisatelliittia avaruuteen vuosina 2018 ja 2019.   

Muita tunnettuja suomalaisia avaruusteknologiayrityksiä ovat esimerkiksi ohjelmistoja valmistava Huld, sää- ja mittauslaitteita kehittävä Väisälä ja Aalto yliopistosta siivilleen noussut, piensatelliittiyritys Reaktor Space Lab. Suurin avaruuselektroniikkaa valmistava suomalainen yritys oli kuitenkin pitkään Patria Aviation, joka kehittää tänä päivänä avaruusteknologiaansa  sveitsiläisen RUAG-yrityksen siipien alla.